Flash Gordon kirjojen kansien välissä

Alex Raymondin luoma Flash Gordon, jota on usein pidetty maailman parhaiten piirrettynä sarjakuvana, seikkaili painetussakin sanassa moneen otteeseen. Suomeksikin ilmestyi kaksi pokkaria vuonna 1980, mutta kirjat katosivat nopeasti eivätkä jättäneet pysyvää jälkeä.

Alex Raymond kehitteli King Features -yhtiön pyynnöstä Flash Gordonin kilpailijaksi suosituille Buck Rogers- ja Brick Bradford -sarjakuville. Ensimmäiset Flash Gordon -stripit ilmestyivät tammikuussa 1934 ja nopeasti Flash Gordonista tulikin Rogersia suositumpi sarjakuva. Tässä Raymondin upea art deco -tyylinen huoliteltu ja täynnä yksityiskohtia oleva sulava viiva auttoi suuresti - aiemmat sanomalehtistripit tuppasivat olemaan karkeammin piirrettyjä ja kerrottuja. Flash Gordon on poolonpelaaja, jonka tohtori Zarkov pakottaa mukanaan Mongo-planeetalle yhdessä Dale Ardenin kanssa taistelemaan pahaa Ming-tyrannia vastaan. Ensimmäiset sarjat kirjoitti Raymond itse, vuonna 1935 kirjoittajaksi tuli entinen Argosy-nimisen pulp-lehden toimittaja Don Moore; on myös esitetty, että Moore olisi ollut olennainen Flash Gordonin hahmon kehittelyssä.
Ensimmäiset Flash Gordonin seikkailujen kirjaversiot olivat Whitman-kustantamon julkaisemia Big Little Books-sarjan kirjoja. Kirjat olivat kuitenkin käytännössä vain Raymondin sarjakuvien kovakantisia painoksia. Sarjassa tuli kaikkiaan kolmetoista vuosina 1934-1948 (mm. Flash Gordon and the Witch-Queen of Mongo, 1937).
Ensimmäinen varsinainen Flash Gordon -romaani oli kuitenkin Alex Raymondin kirjoittamaksi merkitty Flash Gordon in the Caverns of Mongo. Kovakantinen kirja, jonka todellista kirjoittajaa ei tiedetä, ilmestyi Grosset & Dunlapin julkaisemana 1936 Robb Beeben kansikuvalla varustettuna. Kirjan sisäsivuillakaan ei nähdä Raymondin kuvituksia, mikä tuntuu oudolta, kun teosta kuitenkin myytiin hänen nimellään.
Kirjassa Zarkov löytää maanalaisen rodun Mongo-planeetan uumenista – näyttää siltä, että maanalaiset tuttavuudet aikovat räjäyttää maan kuoren! Lisäksi paljastuu, että muinaiset legendat ovat kertoneet hirmuisista olennoista, jotka aikovat tuhota maailman.

Flash Gordon seikkailee pulpin maailmassa

Samaan aikaan ilmestyi myös yksi numero lehteä Flash Gordon Strange Adventure Magazine. Lehden ainoa numero ilmestyi 1936, samana vuonna siis kuin mainittu romaani, ja sen sisältämän pienoisromaanin ”The Master of Mars” kirjoittaja oli James Edison Northfield. Lehdelle ilmoitettiin tulevan jatkoa, mutta romaania ”The Sun Men of Saturn” ei koskaan saatu. (Jatko-osa julkaistiin vuonna 2002 amerikkalaisen pulp-harrastajan Tom Johnsonin fanzinessa Alien Worldsissa.)
Flash Gordon Strange Adventure Magazine oli painettu sellupaperille eli sikäli se oli pulp, mutta se oli normaalia pulp-lehtiä isompi kooltaan. Lisäksi siinä oli novellien lisäksi nelivärinen sarjakuva, kun pulp-lehtien kuvat olivat lähestulkoon aina mustavalkokuvia.
Northfieldin tarinassa marsilainen hallitsija Pwami aikoo valloittaa koko maailman. Flash ja jupiterilainen prinsessa Illana joutuvat yhdessä vaiheessa Cerekselle, joka on poliittisten vankien siirtola ja tunnettu nimellä Tuomittujen planeetta. ”The Master of Marsista” on sanottu, että se vaikuttaa enemmän tarinanrungolta kuin varsinaiselta tarinalta ja siinä on enemmän painovirheitä kuin pulp-lehdissä yleensä.
Lehdessä ilmestyi kolme muutakin novellia, joista kaksi on kohtuullisen tunnetun scifi-kirjoittajan Russ Winterbothamin käsialaa; on arveltu, että Winterbotham olisi kirjoittanut myös lehden päätarinan salanimellä.

Uuden ajan pokkarit

Iso pokkarifirma Avon julkaisi 70-luvulla kuusi Flash Gordon -kirjaa, jotka ovat Ron Goulartin ja Bruce Cassidayn kirjoittamia. Kirjat tulivat vuosina 1974 ja 1975 ja niistä on käännetty suomeksi kaksi (ks. tarkemmin alla). Vuonna 1976 Harper & Row julkaisi Horace J. Eliaksen kirjoittaman lastenkirjan nimeltä Flash Gordon in the Sand World of Mongo.
Mike Hodgesin vuoden 1980 camp-estetiikkaa ja hölmöä avaruusseikkailua surutta ja sujuvasti sotkeva  Flash Gordon poiki kolme kirjaa, joista varsinainen kirjaversio oli Arthur Byron Coverin kirjoittama ja Joven julkaisema. Al Williamsonin piirtämä sarjakuvaversio ilmestyi kovakantisena Golden Pressiltä samana vuonna ja se on julkaistu suomeksikin Semicin kustantamana. Lynn Haneyn kirjoittama kuvakirja The Flash Gordon Book ilmestyi samoin Golden Pressiltä.
Tempo Books julkaisi 1980-1981 nimettömänä kuusi David Hagbergin kirjoittamaa Gordon-kirjaa. Ilman tekijän nimeä ilmestyneet kirjat sijoittuvat 2100-luvulle ja muun muassa hyperajo on keksitty. Maailmaa johtaa liittovaltio, mutta se joutuu taistelemaan Trans-Federation -nimistä suuryhtiötä vastaan. Samalla maahan kuitenkin hyökkää joukko avaruuden muukalaisia. Massacre in the 22nd Century -nimisellä kirjalla alkanut sarja päättyi Citadels on Earth -nimiseen teokseen. Kirjoilla ei ole juuri mitään tekemistä alkuperäisen Flash Gordonin kanssa; Hagberg on sittemmin noussut ainakin Yhdysvalloissa tunnetuksi teknotrillerikirjoittajaksi.

Suomenkieliset pokkarit

Avon-kustantamon julkaisemia Flash Gordon -kirjoja ilmestyi yhteensä kuusi ja ne perustuivat Larry Shawin ja Don Mooren sarjakuvakäsikirjoituksiin. Toinen sarjan kirjoittaja oli joka paikan höylä Ron Goulart, joka teki neljä kirjaa, Cassidayn tyytyessä kahteen. Goulartin kirjat ilmestyivät Con Steffansonin nimellä, Cassidayn Carson Binghamin. Kirjojen kannessa tosin tekijöiden salanimiä ei kerrota, ja suomennoksiakin lukiessa saattaa luulla, että ne ovat Alex Raymondin kirjoittamia!
Tuhoava ääni (1974) kertoo Pan-nimisestä pahiksesta, joka perustaa Perfect City -nimisen maanalaisen kaupungin ja yrittää sieltä käsin ottaa haltuunsa Estempa-nimistä territoriota käyttämällä hyväkseen kehittelemäänsä ääniasetta, joka tuhoaa kokonaisia rakennuksia valtavien äänimassojen avulla. Flash Gordon kumppaneineen tietysti pyrkii estämään Pania tuhoamasta kaikkea. Goulart kirjoittaa sujuvasti, niin kuin kymmeniä vastaavia kirjoja tehnyt senttari vain osaa, mutta kirjan seuraaminen muuttuu hankalaksi, kun Flash Gordon, Dale Arden ja Zarkov seikkailevat kukin tahoillaan eikä heidän hahmoissaan tai kerronnassa ole minkäänlaisia eroja. Nopea luettavuus on tällaisissa kirjoissa hyve, mutta Goulart on varmasti kirjoittanut parempiakin vastaavia teoksia.
Goulartin tiedetään upottavan kirjoihin viittauksia tuttaviinsa ja kollegoihinsa. Tuhoavassa äänessä tavataan poliisi nimeltä Briney - viittaus on pulp- ja dekkariharrastaja Bob Brineyhin (1935-2011).
Bruce Cassidayn kirjoittama osa Aika-ansa (1974) on sekin harmiton, kepeän seikkailullinen ja humoristinen juttu, jossa ei juuri piitata fysiikan laeista eikä henkilökuvauksesta. Pari ylimalkaista lausetta riittää – tällaisia henkilöitä varten on keksitty englanninkielen sana ”cardboard”. Aika-ansan kaltaiset kirjat saavat vieläkin monet vakavan scifin ystävät kiristelemään hampaitaan.
Aika-ansassa Flash Gordon ja Dale Arden kulkevat rauhassa Mongo-planeetalla, kun heidän kimppuunsa hyökätään. Asialla ovat keisari Mingin kätyrit, joilla on hallussaan ase, jolla uhrit voidaan lähettää menneisyyteen. Mingin kätyrit ovat tietysti törttöjä ja homma menee pieleen. Cassiday ei ota hommaa kovin vakavasti ja hän antaa henkilöiden sekoilla pitkin poikin aika-avaruutta. Parhaimmillaan kirja onkin hauska, vaikka epäuskottavaa on se, että keisari Ming todella käyttäisi näin surkeita apureita. Kirjan takakannessa sen ilmoitetaan olevan sarjan neljäs osa, vaikka suomeksi tuli vain kaksi Gordon-kirjaa!
Juri Nummelin
Alex Raymond: Tuhoava ääni. Flash Gordon 1. Suom. M. Hossa. Vaasa: Vaasa 1980. Alun perin The Plague of Sound. Avon 1974. Alex Raymond: Aika-ansa. Flash Gordon 2. Suom. M. Hossa. Vaasa: Vaasa 1980. Alun perin The Time-Trap of Ming XIII. Avon 1974. 

Flash Gordon -pokkarien kirjoittajista lisätietoa täällä. Tässä pieni artikkeli israelilaisista Flash Gordon -kopioista. Lisäinformaatiota aiheesta muun muassa täältä. Lue myös artikkeli sarjakuvaromaaneista!