Borgeslainen huijaus ja taitava satiiri Unkarilainen kirjailija István Komoly Csalás eli vuosina 1911-2002 ja tuli tunnetuksi lähinnä kotiseutupakinoitsijana. Hänen postuumisti julkaistu romaaninsa KLANG ilmestyi suomeksi Harri Erkin eli Harri Kumpulaisen ruotsista kääntämänä vuonna 2005. KLANG sijoittuu Csalásin kotiseuduille Unkarin pustan perille ja kertoo hirtehisesti Unkarin unohdetun vampyyrivähemmistön elämästä.
Edellä olevassa kappaleessa on vain hyvin vähän totta. KLANG on Harri Kumpulaisen masinoima huijaus, joka meni läpi monella taholla - kuulemma myös Suomi-Unkari -seuran järjestölehdessä teoksen luultiin olevan aito unkarilainen käännösromaani. KLANG-teoksen on oikeasti kirjoittanut Kumpulainen itse ja väittää suomentaneensa sen Harri Erkki -salanimellään. Kaikki teoksessa viittaakin huijaukseen: tekijän nimi kuulemma tarkoittaa "kamala huijaus" ja saksalaisen alkuperäiskustantajan nimikin on vitsi: Rausch & Schwindler. Mahtaako edes kansikuvittajaksi väitetty Matyas Botrányos olla oikea? Suomentajan jälkisanoissa Harri Erkki viittaa Malcolm Bradburyn keksimään jälkistrukturalistiseen filosofiin Mensongeen, jonka elämäkerta ilmestyi suomeksi 1990-luvulla tiedekustantaja Vastapainon julkaisemana - tietenkin täysin tietoisena vitsinä. Kyse KLANGissa lieneekin yhdestä Suomen kirjallisuushistorian borgeslaisimmasta tempusta, jossa tekijyys on häivytetty lähes tyystin.
Kirjan tunnistaa silti nopeasti Kumpulaisen tekstiksi. Monet kerrontatekniset keinot ovat tuttuja muista hänen teksteistään, vaikka lajityypillisesti tämä poikkeaakin Kumpulaisen muusta tuotannosta. Kumpulainen asettuu luontevasti itäeurooppalaisen absurdismin perinteeseen eikä sokkotestissä varmasti osaisikaan sanoa, että tekijä on turkulainen ja viettänyt jokin aika sitten 60-vuotispäiviään.
Kyse ei ole myöskään tavanomaisesta vampyyrikirjasta, vaan enemmänkin piruilusta koko vampyyritematiikalle. Kumpulainen ei ole ikinä välittänyt tuon taivaallista populaarikulttuurin - tai edes korkeakulttuurin - luomista myyteistä, vaan halunnut luoda omiaan. Ja tässä omatekoista mytologiaa kyllä piisaa: vampyyrit eivät juo verta; ainoastaan miehet ovat vampyyreja, mutta naisestakin tulee vampyyri, jos mies laskee siemenensä naiseen; vampyyrit osaavat lentää - tai pikemminkin leijua - paisuttamalla penistään. Leijumalla yksi pariskunta käy Kuussakin, kulkuneuvona pajukori.
Itäeurooppalaista absurdismia muistuttaa hyvin paljon myös valtion kontrollikoneistolle naureskelu. Vampyyriheimon kylässä käy aika ajoin virallisia vierailijoita - tuttu silmälasipäinen valtiomieskin toisesta valtiosta vilahtaa yhdessä luvussa -, mutta suurelle osalle koituu kova kohtalo. Kuuluu "klang", kun heitä isketään päähän kylän ainoalla lapiolla, jonka väitetään valmistetun neuvostoliittolaisesta teräksestä, minkä todistaa että se on mittaamattoman kaivuuprojektin jälkeenkin kuin uusi. Tosiasiassa lapio on tehty Leipzigissä Saksassa.
"István Komoly Csalásin" KLANG on aina vähintään maininnan arvoinen, kun pohditaan, missä on suomalaisen kirjallisuuden satiiri ja absurdismi. Kumpulainen ei ole totisesti pidätellyt teosta kirjoittaessaan, vaikka suurimmaksi osaksi teoksen sävy on jutusteleva.
Ainoastaan loppuluvussa satiirin tilalle tulee hiukan osoitteleva yhteiskuntakriittisyys, jossa kirjoittaja - kuka sitten ikinä onkaan! - manaa nykyisen kulutuskeskeisen maailman. (Väitän tosin, että Kumpulainen on käsittänyt Malcolm Bradburyn keksimän Mensongen väärin, mutta se voi olla täysin tietoistakin väärinymmärrystä.)
Juri Nummelin
István Komoly Csalás: KLANG. Vampyyriheimon elämästä. 113 s. Pelipeitto 2005.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti