perjantai 23. maaliskuuta 2012

Kyttyrän ja Veljeni herrassa -teoksen hylkiöt


Veikko Ennalan noir-romaanit 

Amerikkalaisen kioskidekkarin vahvimpia saavutuksia ovat Jim Thompsonin härskit ja häijyt teokset Tappaja sisälläni (1952, suom. 1989) ja Pottsville 1280 (1964, suom. 1993), jotka kuvaavat misantrooppisia lainvalvojia, jotka suorittavat virkatyönsä ohessa muutamia kuvottavia murhia. Thompson on äärimmäinen noir-dekkaristi, jonka teoksissa hyviksetkin ovat pahiksia ja jonka maailmassa valhe on jos ei hyve, niin ainakin ainoa mahdollisuus selviytyä elämästä.
Thompson on usein nähty yksinäisenä hahmona, mutta vastaavia kirjailijoita työskenteli samaan aikaan monia muitakin: ennen kaikkea Charles Willeford ja David Goodis, mutta myös Dan J. Marlowe, Jack Ehrlich, Tedd Thomey ja Jada M. Davis.
Suomessa heitä vastaa Veikko Ennala, jonka kaksi niinikään kioskikirjoina ilmestynyttä romaania, Kyttyrä ja Veljeni herrassa (kummatkin 1965), kuvaavat nekin maailmaa, jossa ympäröivä yhteiskunta on pahempi kuin pahat päähenkilöt.
Vaikka Ennalan hahmot kyllä yrittävät parhaansa. Kyttyrän päähenkilö, opintonsa kesken jättänyt ja rahaa nainut Södergren on sairaalloisen mustasukkainen kauniista vaimostaan ja pahoinpitelee tätä sekä henkisesti että fyysisesti, täysin ilman syytä. Kirja on vakuuttavimmillaan, kun se on absurdeimmillaan, varsinkin alussa, jossa Södergren käy motivoimattomaksi sivuhahmoksi jäävän leskirouvan luona ja äityy haukkumaan tätä rakkaudesta kuolleeseen mieheensä. Tämän jälkeen Södergren taittaa pihalla vastaan tulevan kissanpennun niskan ja soittaa sitten isännöitsijälle valittaakseen, että kaiken maailman kissanraatoja lojuu pihoilla. Tämän jälkeen tuntuu vain loogiselta, että mies tappaa vaimonsa.
Ennala tosin hairahtuu teoksessa seurailemaan rikosromaanien yleisiä linjoja, kun lukijakin joutuu arvailemaan, miten päähenkilö suoritti vaimonsa murhan. Se vähentää kirjan voimaa.
Veljeni herrassa onkin teoksista parempi, koska sen linja pysyy johdonmukaisempana. Teoksen päähenkilö on yksityisetsivä Börje Lindh, joka alussa ilmoittaa kokeilleensa kaikenlaista ja ajautuneensa nykyiseen työhönsä. Hän paneskelee alaikäistä leipomon lähettityttöä ja lupailee tälle kaikenlaisia samalla kun on turvallisesti naimisissa keskiluokkaisen naisen kanssa. Miehen luokse tulee vanha rouva, joka väittää, että häntä seurataan. Asiaan liittyy myös salaperäinen uskonnollinen lahko, jonka päämiehen veli on psykiatri, jonka luona vanha nainen käy. Lindh imaistaan mukaan erikoiseen huijaukseen, jonka lopputulos on äärimmäisen karu. Lindh ei valita kohtaloaan, koska vankilan ulkopuolinen maailma on niin paha.
Kyttyrä ja Veljeni herrassa ovat suomalaisen rikosromaanin historiassa poikkeuksellisia teoksia, harvoja täysiverisiä noir-romaaneja, joissa päähenkilöiden turmio on lukijan tiedossa jo ensimmäiseltä sivulta alkaen. Veljeni herrassa tuntuu vieläpä kommentoivan lajityypin kovaksikeitettyjä juuria, kun päähenkilö on stereotyyppisesti yksityisetsivä. Mikään Philip Marlowe Börje Lindh ei kuitenkaan ole.
Teokset ilmestyivät Airiston kirjapainon Psyko-sarjassa. Kustantajan piti jatkaa sarjaa useilla teoksilla, sekä Ennalan kirjoittamilla että myös Mauri Sariolan Lappi-aiheisilla rikos- ja veijarinovelleilla, mutta Naantalissa toiminut Airiston kirjapaino meni konkurssiin lähes saman tien. Kirjoista tuli lopulta keräilyharvinaisuuksia, vaikka niitä myytiin kohtuullisia määriä.
Ennala jatkoi legendaariselle toimittajan uralleen, ensiksi Elämään, sitten Hymyyn, ja Urpo Lahtisen firma Lehtimiehet julkaisi Kyttyrän ja Veljeni herrassa -teoksen yhdessä myöhemmin ilmestyneen Vaimo jonka minulle annoit -teoksen (1969) kanssa yhteisenä laitoksena nimellä Kolme eriskummallista romaania (1986). Vuonna 2008 kaikki kolme teosta sekä lukuisa määrä novelleja ja muita kirjoituksia ilmestyivät massiivisessa teoksessa Elämään tuomittu. Ennala itse oli viljellyt legendaa, että hän olisi kirjoittanut Airiston Psyko-sarjan kirjat parissa viikossa ilman etukäteissuunnittelua, mutta Tommi Liimatan perusteellinen arkistotyö on paljastanut, että Ennala oli kirjoittanut samoista aiheista ja juonista novelleja jo aiemmin.
Juri Nummelin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti